Kansalaisten varautumisessa on isossa mittakaavassa kyse koko yhteiskunnan kriisinkestävyydestä eli resilienssistä. Mitä useampi meistä on osannut varautua itse eri häiriötilanteisiin, sitä paremmin me selviämme yhteiskuntana erilaisista kriiseistä ja hankalista tilanteista.

Koordinoin SPEKissä Huoltovarmuuskeskuksen rahoittamaa 72 tuntia -varautumissuositusta. Olen huomannut, että aika usein sen kuvitellaan tarkoittavan vain kotivaraa.

Sisälle suojautuminen ja informaatiovaikuttamiseen vastaaminen ovat taitolajeja

Varautuminen vähintään 72 tunniksi on kotivaraa laajempi asia. Se tarkoittaa tarvikkeita, taitoja ja tietoa. Ei riitä, että mennään kauppaan ostamaan tarvikkeita, vaan on myös syytä tietää, miten eri häiriötilanteissa toimitaan.

Esimerkiksi sisälle suojautumisen taito on tärkeä, koska se suojaa monissa tilanteissa: kemikaalionnettomuudessa, säteilyonnettomuudessa tai lähialueen suuressa tulipalossa.

Myös informaatiovaikuttamiseen vastaaminen on ensisijaisesti taitolaji, joka on haastavaa kenelle tahansa meistä. Kaikissa epäselvissä tilanteissa luotettavan tiedon arvioiminen on olennaista. Se vaikuttaa siihen, miten me yhteiskunnassa pystymme pärjäämään ilman, että tilanne menee enemmän solmuun.

Varautuminen on yksilön teko, mutta se auttaa muitakin

Varautuminen on yksilön teko ja ensisijaisesti itseä varten, mutta samalla se auttaa koko yhteiskuntaa.

Jos voit välttää olemasta ensimmäinen, joka tarvitsee apua, auttaa se eniten apua tarvitsevia.

Kun on varautunut, voi myös luottaa siihen, että selviytyy paremmin eri tilanteissa. Se parantaa omaa henkistä kriisinkestävyyttä.