Verkon huijausyritykset

Nuori nainen ja mies istuvat vakavailmeisinä läppärin edessä.

Jos epäilet siirtäneesi rahaa huijarin tilille tai olet luovuttanut jollekulle pankkitunnuksesi, ota välittömästi yhteys pankkiisi ja kerro asiasta.

Jos pankki- tai luottokorttisi on joutunut vääriin käsiin, sulje kortit.

Tee myös rikosilmoitus poliisille – voit tehdä ilmoituksen verkossa tai poliisiasemalla.

Ilmoitus kannattaa tehdä, vaikka mahdollisuudet omaisuuden takaisin saamiseksi ovat pienet. Ilmoitusten avulla poliisi pystyy sarjoittamaan rikoksia. Myös petoksen yritykset kannattaa ilmoittaa.

Tee rikosilmoitus verkossa

Jos tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on harvoin totta

  • Suurimittaisten huijausyritysten takana on usein kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, mutta joukossa on myös yksittäisiä rikollisia.
  • Tilastoitu petosrikollisuus riippuu myös siitä, miten herkästi petoksen kohteeksi joutuneet ilmoittavat tapauksista poliisille. Piiloon jäävien rikosten osuus saattaa olla melko suuri.
  • Yhteistä huijauksille on se, että sinua houkutellaan antamaan rahasi, henkilötietosi tai tili- ja luottokorttitietosi etkä yleensä saa mitään vastineeksi tai tuote ei vastaa luvattua. Huijausten kohteiden mahdollisuudet saada rahansa takaisin ovat usein heikot.
  • Useimmiten paras tapa suojella itseään on terveen järjen käyttö. Jos tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on harvoin totta.

Lähde: Poliisi.fi

Itseltään kannattaa kysyä:

Miksi juuri minua lähestytään?
Mitä minulta tosiasiassa halutaan?
Mitä riskejä minulle koituu, jos teen niin kuin kehotetaan?

Huijarit osaavat käyttää psykologisia keinoja

  • Huijauksissa vedotaan usein ihmisten toiveisiin nopeasta rikastumisesta ja elämän kohentumisesta.
  • Tarjouksen voimassaoloaika on monesti hyvin lyhyt tai tuotetta on tarjolla rajoitetusti.
  • Sinulle saatetaan antaa nimellinen lahja, minkä jälkeen tunnet olevasi vastapalveluksen velkaa ja tarjouksesta kieltäytyminen on vaikeampaa.

Ilmoita ajokortin, passin tai henkilökortin katoaminen poliisille ja pankkiin.

Torju petosrikoksia ja niistä aiheutuvia vahinkoja

  • Epäilyttäviin ja tuntemattomilta tulleisiin kirjeisiin ja teksti- tai sähköpostiviesteihin ei ole syytä vastata. Viestit voi hävittää kuten muunkin roskapostin.
  • Älä usko kaikkea mitä kerrotaan, kirjoitetaan tai näytetään esimerkiksi kuvana. Rikolliset osaavat käyttää huipputeknologiaa. Kaikki esitetty sisältö voi olla täysin väärää, tai se on voitu ottaa netistä käytettäväksi huijaustarkoituksessa.
  • Tilinumeroita tai passitietoja ei pidä lähettää tuntemattomille.
  • Rahojen lähettäminen luottokorttinumeroiden ja erilaisten rahansiirtokoodien avulla on arveluttavaa.
  • Sähköpostiosoitteet on syytä selvittää. Vakavasti otettavat yritykset eivät käytä internetin ilmaispostiosoitteita.
  • Monissa petosrikoksissa on kysymys omien tietojesi joutumisesta huijarille. Tee ilmoitus poliisille sekä pankille, jos olet hävittänyt ajokorttisi, passisi tai henkilökorttisi. Poliisille voit tehdä ilmoituksen kadonneesta asiakirjasta sähköisesti poliisin verkkosivuilla.

Lähde: Poliisi.fi – Petosrikokset

On tärkeää, että huijauksista uskalletaan puhua rohkeasti.

Samalla täytyy pitää huolta siitä, että ne, jotka eivät tiedä huijausten riskeistä tai osaa toimia tietoverkossa turvallisti, saavat itselleen tarvittavan tiedon ja osaamisen.

Poliisi tutkii ja sarjoittaa – ilmoittaminen kannattaa

  • Erilaiset huijaukset päätyvät usein poliisin pöydälle petos-nimikkeellä. Petoksista kannattaa tehdä rikosilmoitus poliisille, vaikka mahdollisuudet omaisuuden takaisin saamiseksi ovat pienet. Myös petoksen yritykset kannattaa ilmoittaa.
  • Ilmoitusten avulla poliisi pystyy sarjoittamaan rikoksia. Usein samat tekijät ovat huijanneet monia muitakin, ja ilmoitukset voivat auttaa pääsemään heidän jäljilleen.
  • Varsinkin ulkomailta tehdyissä huijauksissa poliisin mahdollisuudet auttaa ovat valitettavan vähäiset. Kansainvälisellä yhteistyöllä on kuitenkin saatu kiinni laajojen petosvyyhtien tekijöitä.

Lähde: Poliisi.fi

Ole valppaana verkko-ostoksilla

  • Jos myyjä ei ole sinulle entuudestaan tuttu, selvitä sen luotettavuus ennen tilausta.
  • Poikkeuksellisen edulliset tuotteet ja verkkokaupan puutteelliset yhteystiedot saattavat kieliä huijauksesta.
  • Tyypillisessä verkkokauppahuijauksessa tilaaja ei saa tilaamaansa ja maksamaansa tuotetta lainkaan tai hänelle lähetetään sen sijasta väärä tuote.
  • Huijauksesta on kyse myös silloin, kun myyjä lähettää sinulle tuotteen, vaikka et ole edes klikannut tilauspainiketta vaan antanut ainoastaan henkilö- ja osoitetietoja.
  • Usein ongelmana on myös, ettei yritys vastaa reklamaatioon tai se on lopettanut toimintansa.

Lähde: Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Verkko-ostajan muistilista

  1. Tarkista myyjän yhteystiedot.

    Selvitä, kertooko verkkokauppa selkeästi sivuillaan nimensä, katuosoitteensa ja puhelinnumeronsa sähköpostiosoitteen lisäksi. Muista, ettei verkko-osoite kerro sitä, missä maassa yritys sijaitsee.

  2. Suhtaudu ylistäviin arvosteluihin varauksella.

    Verkkokaupan sivuilla olevat arvostelut saattavat olla tekaistuja.

  3. Selvitä, onko myyjä luotettava.

    Suhtaudu varauksella verkkokauppoihin, jotka eivät kerro oma-aloitteisesti kattavia yhteystietoja. Pelkän sähköpostiosoitteen tai yhteydenottolomakkeen ilmoittavan yrityksen kanssa ei kannata käydä kauppaa. Etsi tietoa myyjästä syöttämällä yrityksen nimi hakukoneeseen.

  4. Selvitä, mitä kokemuksia muilla on verkkokaupasta.

    Googleta muiden kokemuksia verkkokaupasta – esimerkiksi keskustelupalstoilta voi löytää tietoa muiden ostokokemuksista. Hehkutuksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, koska ne voivat olla myyjän itsensä kirjoittamia.

  5. Tarkista toimitusehdot.

    Älä tee tilausta, jos et ole lukenut toimitusehtoja tai ymmärtänyt niitä. Varmista erityisesti, oletko tekemässä kertatilausta vai sitoutumassa kestotilaukseen.

  6. Maksa luottokortilla.

    Voit ongelmatilanteissa vaatia myyjän lisäksi hyvitystä myös luotonantajalta.

    Ennakkomaksu pankkisiirrolla on riskialtista – pyri välttämään sitä!

     

    Lähde: Kilpailu- ja kuluttajavirasto