Suomen harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden tila on moninainen ja jatkuvassa muutoksessa. Tuore harvaturvaraportti kokoaa yhteen keskeiset turvallisuushaasteet, hyvät käytännöt ja kehityskohteet, jotka vaikuttavat haja-asutusalueilla asuviin ja liikkuviin ihmisiin.

Millaiset muutokset muovaavat nyt harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta?

Vakituinen väestö vähenee, mutta vapaa-ajan asuminen lisääntyy

Harvaan asuttujen alueiden väestö on supistunut Suomessa 30 prosentilla 2000-luvulla, ja nykyään vakituisia asukkaita on noin 255 000. Väestön vähenemiseen vaikuttavat erityisesti syntyvyyden lasku ja muuttotappiot, kun asukkaat suuntaavat muihin kuntiin ja kaupunkialueille.

Tämä kehitys voi heikentää alueiden elinvoimaa, palveluiden saatavuutta ja infrastruktuuria.

Samaan aikaan vapaa-ajan asuminen on kasvussa. Suomessa on arvioiden mukaan 2,4–2,9 miljoonaa vapaa-ajan asukasta, ja heidän määränsä näyttää vain kasvavan.

Haasteena on, että esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa tai pelastuspalveluita ei ole mitoitettu kausivaihteluiden mukaisesti.

Kun palvelut harvenevat, paikallisten toimijoiden merkitys kasvaa

Hyvinvointialueuudistus on tuonut suuria muutoksia paikallisiin palveluihin, ja uusien rakenteiden vakiintuminen on monella alueella vielä kesken. Etenkin kaupunkien ulkopuolella sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkostot supistuvat, mikä voi vaikeuttaa palveluiden saavutettavuutta – erityisesti ilman omaa autoa liikkuville.

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuus on yhä enemmän kuntien, järjestöjen asukkaiden ja paikallisten toimijoiden, kuten kyläyhdistysten, aktiivisuuden varassa.

Esimerkiksi sopimuspalokunnat ovat välttämättömiä pelastustoimen järjestämiseksi harvaan asutuilla alueilla. Niiden merkitys ulottuu pelastustehtävien lisäksi myös lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin sekä turvallisuuskasvatukseen.

Infrastruktuuri, ilmastonmuutos ja geopoliittinen tilanne haastavat harva-alueita

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta haastavat myös infrastruktuurin korjausvelka, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja muuttunut geopoliittinen tilanne.

• Harva-alueiden kriittisessä infrastruktuurissa on korjausvelkaa. Tieverkosto ja sähkönjakeluverkot vaativat kunnossapitoa ja resursseja.
• Muuttuva ilmasto luo monenlaisia uhkia. Satokadot, liukkaat kelit, tykkylumivahingot ja metsä- ja maastopalot yleistyvät.
• Huoltovarmuus ja omavaraisuus korostuvat muuttuneessa geopoliittisessa ympäristössä. Maaseudun maat, vedet ja metsät ovat keskeisiä resursseja ruoan, veden ja uusiutuvan energian tuotannossa. Asuttu ja elinvoimainen maaseutu on myös tärkeä tekijä Suomen ja EU:n ulkorajan turvaamisessa.

Harvaturvaraportti osoittaa, että tarvitsemme poikkihallinnollista ja sektorit ylittävää yhteistyötä. Myös ennakoiva varautuminen ja resursointi ovat avainasemassa, jotta maaseudun turvallisuus ja elinvoima voidaan varmistaa pitkällä aikavälillä.