Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on ollut mukana kahdessa Itämeren alueen laajuisessa hankkeessa, joissa tavoitteena on kehittää alueen vapaaehtoisjärjestöjen ja viranomaisten yhteistyötä yhteiskunnan kriisinkestävyydessä.

Volunteers and Local Authorities – Baltic Sea Region Network eli VOALA-hankkeen tavoitteena oli parantaa yhteiskunnan sietokykyä luonnonkatastrofeissa ja ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa. Hankkeella haluttiin vahvistaa osallistavaa, monialaista yhteistyötä viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen välillä Itämeren alueen kriisinhallinnassa. Projektin rahoitti Swedish Institute.

Baltic Youth for Resilient Society eli BYFORES-hanke keskittyi erityisesti nuorten osallistamiseen ja nuorisojärjestöjen ja viranomaisten yhteistyön vahvistamiseen. Projektin rahoitti CBSS Project Support Facility.

Luonnonmullistuksilla, ympäristökatastrofeilla ja ihmisen aiheuttamilla katastrofeilla on usein kansainvälisiä vaikutuksia. Siksi näihin kriiseihin reagoiminen ja niiden hallinta edellyttää useiden järjestöjen ja viranomaisten koordinointia paitsi kansallisesti myös eri maiden välillä. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on oleellista kriisien ennaltaehkäisyssä, yleisen tietoisuuden lisäämisessä vaaroista, henkilöresurssien mobilisoinnissa hätätilanteissa, toipumisprosessissa sekä syrjäytyneimpien ja haavoittuvimpien yhteisöjen tavoittamisessa.

Suositukset auttamaan vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistyön kehittämisessä

Molemmissa hankkeissa kerättiin hyviä käytäntöjä vapaaehtoisten osallistamiseksi kriiseissä ja laadittiin suositukset vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteistyön kehittämiseksi. Suositukset perustuivat hankkeissa pidettyjen työpajojen tuotoksiin sekä eri maissa järjestettyihin vapaaehtoisten ja viranomaisten pyöreiden pöytien keskusteluihin.

Suositusten mukaan valtion viranomaisille, kansalaisjärjestöille ja kunnille on asetettava selkeät vaatimukset siitä, mitä kultakin toimijalta odotetaan ja miten katastrofiriskien vähentämisen kanssa toimitaan jäsennellysti. Kansalaisten tietoisuutta olemassa olevista ja tulevista riskeistä tulee lisätä sekä yksilöiden roolista katastrofiriskien vähentämisessä ja yksilöllisen varautumisen tärkeydestä tiedottaa säännöllisesti.

Vapaaehtoisuudelle tulee luoda kannusteita ja mahdollistaa vapaaehtoisten osallistuminen pelastuspalvelun tehtäviin. Vapaaehtoisista kannattaa esimerkiksi luoda tietokanta paikallistasolla ja kartoittaa olemassa olevat vapaaehtoisjärjestöt ja niiden taidot. Nuoret tulisi ottaa mukaan vapaaehtoistyöhön heidän tietoihinsa ja kykyihinsä sopiviin tehtäviin.

Suositukset:

• On laadittava selkeä lista vaatimuksista/odotuksista, jotka kohdistuvat viranomaisiin, järjestöihin ja kuntiin.
• On lisättävä kansalaisten riskitietoisuutta.
• Vapaaehtoiseksi ryhtyminen on tehtävä helpoksi ja houkuttelevaksi.
• Vapaaehtoisten valjastaminen tehtäviin katastrofitilanteessa on tehtävä helpoksi.

Nuoret ovat halukkaita osallistumaan erilaisiin pelastuspalvelutoimintoihin

Nuorten kannattaa ensin antaa tehdä yksinkertaisia tehtäviä osallistumisen mahdollistamiseksi ja myöhemmin tehtäväkirjoa voidaan laajentaa. Nuorille vapaaehtoisille tulee tarjota riittävästi koulutusta ja tukea ja osoittaa nuorten ohjaukseen nimetty henkilö.

Nuorille vapaaehtoisille kannattaa opettaa organisatorisia taitoja, kriisitoimenpiteiden tuntemusta, ensiapua, kommunikaatiota ja ryhmätyöskentelyä, joustavuutta, kielitaitoa ja psykologisia taitoja. Resilienssin vahvistaminen nuorten omissa lähiyhteisöissä on osa-alue, jossa nuorilla on paljon toimintamahdollisuuksia. Tueksi tarvitaan kuitenkin käytännön taitojen, kuten ensiaputaitojen opettelua esimerkiksi kouluissa.

Yhteistyön koordinoimiseksi tarvitaan yhteisiä kansainvälisiä koulutuksia, verkostoitumista ja yhteistä foorumia nuorille vapaaehtoisille ja viranomaisille. Ylipäänsä nuorilla tulisi olla edustus turvallisuutta käsittelevillä foorumeilla.