Palokunnille tehty kysely osoittaa, että koronarajoitukset ovat vähentäneet palokuntanuorten toimintaa usealla paikkakunnalla. Nuorisotoiminta on merkittävä keino saada palokuntiin henkilöstöä tulevaisuudessakin. Pelastusalan resurssipula koskee monilla paikkakunnilla myös sopimuspalokuntia.
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö toteutti vuoden 2021 lopussa kyselyn palokuntanuorille ja heidän ohjaajilleen koronan vaikutuksista palokuntien nuorisotoimintaan.
Vastauksista käy ilmi, että aluehallintovirastojen asettamien kokoontumisrajoitusten ja pelastuslaitosten omien rajoitusten takia joissain palokunnissa ei ole korona-aikana järjestetty lainkaan nuorisotoimintaa.
Sama viesti tulee myös palokuntatoiminnasta kerättävästä HAKA-tilastosta, jonka mukaan nuoriso- ja varhaisnuorisotoiminta on vähentynyt 65 prosenttia vuodesta 2019. Palokuntiin myös liittyi viime vuonna 44 prosenttia vähemmän nuoria vuoteen 2019 verrattuna.
– Joitain nuoriso-osastoja on jopa lakkautettu tiukkojen koronarajoitusten takia. On kuitenkin olemassa keinoja, joilla palokuntanuoret voivat harjoitella turvallisesti, SPEKin kehittämispäällikkö Niko Ara kertoo.
Osa palokunnista on lähtenyt rohkeasti etsimään ratkaisuja passivoitumisen sijasta. Uusia toimintamuotoja ovat olleet esimerkiksi etäharjoitukset sekä harjoitusten järjestäminen uimahalleissa ja luonnossa. Paloaseman ulkopuolella järjestetyillä harjoituksilla on suojeltu hälytyksiin osallistuvaa henkilöstöä altistumiselta.
Palokuntien hälytyskeikoille osallistuvista moni on entinen palokuntanuori
Palokuntanuorten toiminnan hiipumisella voi olla vaikutusta sopimuspalokuntien elinvoimaisuuteen. Palokuntatilastojen mukaan nuoriso-osastot toivat hälytysosastoihin 15 prosenttia vähemmän uusia jäseniä vuoden 2021 aikana vuoteen 2019 verrattuna.
– Ennen koronaa noin neljäsosa uusista hälytysosastojen jäsenistä tuli palokuntien omista nuoriso-osastoista. Luonnollisesta vuosittaisesta vaihtelusta huolimatta olen huolestunut tilanteesta, sillä pelastusala kärsii monilla paikkakunnilla resurssipulasta, SPEKin palokuntajohtaja Petri Jaatinen toteaa.
– Nuoriso-osastojen jäsenmäärä on viime vuosina noussut vuosi vuodelta. Muutaman vuoden hiljaiselolla voi kuitenkin olla kauaskantoisia seurauksia, Jaatinen kommentoi.
Pelastusalan henkilöstöpula koskee myös sopimuspalokuntia
Pelastusalan resurssipula koskee monilla paikkakunnilla myös sopimuspalokuntia, joiden jäsenistöön kaupungistuminen ja ikääntyminen vaikuttavat. Viimeisen kymmenen vuoden aikana palokuntalaisten keski-ikä on noussut yli kahdeksan vuotta.
– Pelastusalalla tarvitaan hyväkuntoisia nuoria aikuisia osallistumaan savusukelluksiin sekä muihin voimaa ja kestävyyttä vaativiin pelastustehtäviin. Pelkästään vanhemman väen voimin sopimuspalokunnat eivät pärjää, Niko Ara muistuttaa.
Jo muutaman henkilön puuttuminen voi vaikeuttaa hälytyskeikoille lähtöä
Huolta palokuntien henkilöstön riittävyydestä lisää se, että vapaaehtoistoimintaan ei sitouduta enää vuosikymmeniksi. Jatkossa palokunnat tarvitsevat entistä enemmän uusia jäseniä, jotta palokuntien toiminta voidaan turvata. Myös tehtäväkentän laajentuminen ja osaamisvaatimusten kasvu lisää tarvetta entistä laajemmalle joukolle osaajia.
Hälytysosastojen keskimääräinen koko on noin 20 henkilöä, mutta osalla paikkakunnista se on vain noin kymmenen. Jo muutaman ihmisen puuttuminen voi vaikeuttaa hälytyksiin osallistumista.
Sopimuspalokunnat osallistuvat vuosittain noin 73 000 hälytystehtävään. Erityisesti maaseudulla pelastustoimi on riippuvainen sopimuspalokuntien tuottamasta palvelusta, mutta ne toimivat myös kaupungeissa pelastuslaitoksen apuna. Sopimuspalokunnat hoitavat myös ensihoitoa tukevia ensivastetehtäviä usealla paikkakunnalla pelastustoimen tehtävien lisäksi.