Pelastuslakiin liitetty ilmoitusvelvollisuus ei ole vielä toteutunut toivotulla tavalla
Pelastuslakiin liitettiin vuonna 2011 palovaaroja ja onnettomuusriskejä koskeva ilmoitusvelvollisuus. Vielä vuonna 2019 kaikilla ilmoitusvelvollisilla ei ollut siitä tietoa. Pelastuslain mukaan viranomaisten ja hoitohenkilöstön tulisi ilmoittaa ihmisten kodeissa havaitsemansa ilmeiset vaarat pelastusviranomaiselle, jotta asukkaiden turvallisuutta voitaisiin parantaa. Ilmoittamisen toteutumiseen voidaan parhaiten vaikuttaa koulutuksella. Asiaa on tutkinut Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön erikoistutkija Tarja Ojala.
Jos viranomaiset, kuten poliisi, tai hoitohenkilöstö, kuten kotihoidon työntekijä, havaitsevat, että jonkun ihmisen kodissa tai rakennuksessa on ilmeinen palovaara tai muu onnettomuusriski, heidän tulee ilmoittaa asiasta alueen pelastusviranomaiselle. Salassapitosäädökset eivät estä ilmoituksen tekemistä.
– Pelastuslakiin kirjatun ilmoitusvelvollisuuden turvallisuusvaikutus perustuu siihen, että asumisturvallisuuden vaarat saadaan viranomaisten tietoon ja niihin puututaan. Ellei ilmoituksia tehdä, tietoa ei saada ja toimenpiteet asukkaiden turvallisuuden parantamiseksi jäävät tekemättä, SPEKin erikoistutkija Tarja Ojala sanoo.
– Tällä lainkohdalla haluttiin lisätä erityisesti toimintakyvyltään heikentyneiden ihmisten, kuten muistisairaiden, iäkkäiden tai päihdekuntoutujien asumisturvallisuutta. Ilmoitusvelvollisuus koskee viranomaisia, kuntaa ja sellaisia yrityksiä, jotka tarjoavat hoitopalveluja, Ojala tarkentaa.
Koulutus edistää ilmoitusvelvollisuuden toteutumista
Ojalan tutkimuksen mukaan ilmoitusvelvollisuuden tunnettuudessa ja käytännön toteutumisessa näkyy myönteistä kehitystä. Toisaalta tulokset osoittavat myös lainsäädännön vaikuttavuuden esteitä.
Vaikka noin kolme neljäsosaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnanharjoittajista ilmoitti jo vuonna 2015 tuntevansa pelastuslain mukaisen ilmoitusvelvollisuuden, tietoisuus ei ole välittynyt lähihoitajien koulutukseen. Vain noin yksi neljäsosa lähihoitajista kertoi saaneensa asiasta koulutusta, opastusta tai ohjausta. Tämä tieto on vuodelta 2019 eli neljä vuotta toiminnanharjoittajille tehdyn kyselyn jälkeen.
– Koulutuksella on selkeä vaikutus ilmoitusvelvollisuuden toteutumiseen, mikä näkyy siinä, että koulutusta saaneet henkilöt ilmoittavat vaaroista muita useammin. Samalla koulutuksen puute näyttäisi olevan ilmoitusvelvollisuuden toteutumisen este, Ojala korostaa.
Ilmoitusten määrä kaksinkertaistui vuodesta 2018 vuoteen 2020
Ilmoitusmäärät osoittavat, että pelastuslain mukainen ilmoitusvelvollisuus on tullut tarpeeseen. Pelastuslaitoksille tehdyn kyselyn perusteella ilmoituksia tehtiin yli 4600 vuosina 2012–2020. Niistä reilut 70 % tehtiin vuosina 2018–2020. Tieto perustuu 12 pelastuslaitoksen ilmoituksiin. Lisäksi ilmoitusten määrä on kasvanut noin kaksinkertaiseksi vuodesta 2018 vuoteen 2020.
Ilmoitusvelvollisuutta koskevan lainsäädännön taustalla oli alun perin huoli toimintakyvyltään heikentyneiden ihmisten asumisen turvallisuudesta erityisesti palvelu- ja tukiasunnoissa. Ilmoitusvelvollisuus on kuitenkin osoittautunut tärkeäksi keinoksi myös kotona asuvien turvallisuuden varmistamisessa. Merkittävä osa ilmoituksista vuosina 2012–2020 koski omassa kodissaan asuvia kotihoidon asiakkaita.
***
Tarja Ojala esittelee tutkimustuloksia Palotutkimuksen päivillä, jotka järjestetään 7.–9.9.2021 virtuaalitapahtumana. Ojalan esitys on 9.9. aamupäivällä. Tutkimuspäivillä käsitellään lukuisia muitakin ajankohtaisia paloturvallisuuteen ja palotutkimukseen liittyviä aiheita.
